Näyttelyn projektipäällikkönä toimii Pohjois-Pohjanmaan museossa pitkän työuran tehnyt kuraattori Arja Keskitalo. Tietomaasta näyttelytyöryhmässä on pitkän linjan tietomaalainen, tekninen asiantuntija Aleksi Mella.
”Olemme palkanneet projektiin myös hevitutkijoita, joita tällä hetkellä on kaksi: yhteisöpedagogi Tuomas Niemelä ja FM Asse Martikainen. Molemmilla on vahva tuntemus paikallisesta metallimusiikki-skenestä. He käyvät katsomassa keikkoja ja ovat omistautuneita aiheelle. Asse on esimerkiksi tutkinut Oulun äärimetallipiirejä tänä vuonna valmistuneessa gradussaan”, Arja kuvailee tiimiään.
Projektin parissa työskentelee myös muita työkavereilta, kuten viestinnän asiantuntija, graafikko, museomestari ja näyttelyteknikko.
Yhteen hiileen
Näyttely tehdään kokonaan uuteen tilaan, joka on museon entisiin näyttelytiloihin verrattuna valtava: 500 m². Kaikki suunnitellaan alusta saakka: rakenteet, valot, tekniikka. ”Vaikka sekä Aleksi että minä olemme omilla tahoillamme olleet lukuisissa näyttelyprojekteissa mukana, on tämä aivan omanlaisensa projekti jopa pitkäaikaisen työntekijän näkökulmasta.”
Isoon näyttelyyn joudutaan ostamaan työtä myös museo- ja tiedekeskuksen ulkopuolelta. Näyttelyn graafisen ilmeen on toteuttanut Laboratorio Uleåborg. Näyttelytilan suunnittelusta puolestaan vastaa Intro Design. ”Puolisen vuotta kestänyt yhteistyö heidän kanssaan sujui hienosti; tuntui todella, että puhallamme samaan hiileen näyttelyn tila- ja rakennesuunnittelua tehtäessä”, Arja kehuu yhteistyön sujuvuutta.
Projektilla on myös yhteistyösopimus Kajaanin Ammattikorkeakoulun kanssa näyttelyn hands on -kohteiden ohjelmoinneista.
Näyttely tehdään alan toimijoiden ja harrastajien eli yhteisöjen kanssa yhteistyössä. ”Olemme saaneet ja tulemme saamaan lainaan esineitä, kuvamateriaalia ja filmimateriaalia, jota ei näin kootusti ole ollut ennen esillä missään. Tämä on varmasti suurelle metallimusiikin kuuntelijakunnalle todella iso juttu.”
Suunnittelutyössä on huomioitu se, että paikallisen metallimusiikin juuret ovat vahvasti 1980-luvulla. Näin ollen näyttelyllä on myös paljon nostalgia-arvoa. Kuvassa vasemmalta Aleksi Mella, Tuomas Niemelä ja Asse Martikainen Tukholman Total metal -näyttelyssä.
Aineistot levällään maailmalla
Kaikki alkaa näyttelykäsikirjoituksesta, joka pitää sisällään sen, mitä ilmiöstä halutaan esittää tai esitellä näyttelyssä. Näyttelyn sisällön suunnitteluvaihe on pitkä ja se riippuu myös siitä, mitä aineistoja ja materiaalia on käytössä. ”Pohjois-Pohjanmaan museossa on metallimusiikkiin liittyvää materiaalia ainoastaan vähän; ne olemme käyneet läpi intendentti Eija Konttijärven sekä konservaattorien Marja Halttunen (esineet) ja Marja Höyhtyän (tekstiilit) kanssa. Myöskään kuvia ei löydy kovin paljon, sen on tarkistanut kuva-arkistonhoitaja Meeri Rauhala”, Arja kertoo.
”Metallikausi-näyttelyn kohdalla aineistot ovat siis ”levällään maailmalla”, olipa kyse esineistä, muisteluista, valokuvista tai filmimateriaalista. Tutkijamme Tuomas ja Asse joutuvat hakemaan kontakteja itse tai saatujen vihjeiden ja yhteydenottojen perusteella. Työvaihe on hidas ja työläs. Se, että saamme talon ulkopuolelta tulevaa materiaalia käyttöömme tarkoittaa sitä, että tapamme henkilöitä ja haastattelemme heitä.”
Byrokratian kiemuroita
Projektiin kuuluu myös paljon byrokraattista puolta kuten erilaisia lainaus- ja käyttöoikeussopimuksia. Kaikki näyttelyyn tuleva esineistö dokumentoidaan ja lainaesineet palautetaan omistajilleen näyttelyn päätyttyä vuonna 2028. Lisäksi huomioon täytyy ottaa GDPR-asetukset ja tekijänoikeuslainsäädännön ehdot.
”Joidenkin kuva- tai filmimateriaalien esittäminen näyttelyssä on mahdotonta; emme voi kontaktoida kuvissa näkyviä ihmisiä, koska emme tunnista heitä. Tämä koskee lähinnä erilaisista arkistolaitoksista hankittavia materiaaleja”, Arja huokaa.
Tuopinalusia
Näyttelyn ennakkomarkkinointi on aloitettu tänä vuonna. ”Tähän mennessä on tehty useita somekampanjoita, jotta sana leviäisi ja porukat voisivat ottaa meihin yhteyttä.”
Viestintää tekee digitaalisen median asiantuntija Riikka Harjula, joka on tehnyt viestintä- ja markkinointisuunnitelman. ”Riikka on haastanut miettimään näyttelyn sanomaa sekä kärkiviestejä. On suuri työ miettiä näinkin ison projektin viestinnän askeleet siten, että saamme viestimme ulos maailmalle. Ja että kaikki tapahtuu oikea-aikaisesti”, Arja miettii.
”Olemme myös halunneet, että Metallikausi näyttäytyy viestinnässä omaleimaisena ja tunnistettavana. Tämän takia graafikkomme Anne Vähäsalo tuottaa käytettävät kuvat ja muun materiaalin näyttelymme graafisen ilmeen mukaisesti. Hänen käsissään on syntynyt esimerkiksi flyereitä, tuopinalusia ja tarroja yhteistyökumppaneille jaettaviksi.”
Legendoilta vihreää valoa
Tutkijat jatkavat puolestaan keräämänsä materiaalin käsittelemistä, haastattelujen tekemisiä ja materiaalin käsittelemistä näyttelyä varten. Heillä on ollut tehtävänä myös isotöinen dokumentin teko, jota varten on haastateltu – ja edelleen haastatellaan suuri joukko paikallisia, eri vuosikymmenten metallimusiikkivaikuttajia.
”Tämä materiaali on varmasti yksi näyttelyn sisällöllisiä vau-juttuja. Se on myös materiaalia, joka tullaan tallentamaan museon kokoelmiin; teemme näin ollen myös tärkeää elävän perinnön tallentamistyötä. Tämä näyttelyosuus tehdään yhteistyössä kuvajournalisti Vesa Rannan ja Petri Marttisen kanssa. Sen onnistumisen ovat mahdollistaneet 45 Special eli Ilpo ja Roope Sulkala ja Mastervoxin Immu Ilmarinen. Kun tällaiset alan legendat näyttävät vihreää valoa ja tekevät yhteistyötä kanssamme, on se parasta mahdollista tukea projektillemme”, Arja kiittelee.
Hyvää onnea
Ensi vuoden keväällä Tiiman näyttelytilat valmistuvat ja silloin päästään rakentamaan Metallikautta sille varattuun näyttelysaliin. ”Vietämme useita kuukausia konkreettisen näyttelyrakentamisen parissa ensi vuonna”, Arja vielä kertoo tulevasta.
”Hevimaailmaan tutustuminen on kiinnostavaa. Ja varsinkin, kun on asiantuntevat Tuomas ja Asse mukana työryhmässä. Samoin Aleksi, Anne ja näyttelyteknikko Ismo Stefanius. He kaikki ovat eläneet ja hengittäneet metallimusiikkia. Sanoinkin vasta esihenkilölleni Anna-Riikka Hirvoselle, että meillä on käynyt mieletön tuuri näyttelytyöryhmän suhteen.”